Hapsiainen, Vikkelä Veitikka

08/03/2022 | Kirjoittaja: Riepu Petteri |
14 min
Kertoja: Nainen | TeinipoikaVanhempi Nainen Orgasmi
4.8
(53)
Olin pitkästä aikaa todellakin täynnä nuoren miehen sukupuolielintä.

Vikkelä käsi ilmestyi liinan alta ja pienehköt sormet kutittivat sisäreittäni, reilusti polven yläpuolelta. Virnistävät pojankasvot, Santeri, mun serkun poika, ilmestyivät kurkistamaan ylös polvieni välistä. Huulia vasten painuva sormi kehotti minua olemaan paljastamatta piilossa olijaa, ympäri salia hääriville, kahdelle etsijälle.

Salin lämpötila oli alkanut nousta heti kun häävieraat olivat löytäneet paikkansa pitkien pöytien ääressä. Parisataapäinen vierasjoukko oli jo iloisessa pölinävaiheessa, kesänlämpimään alkuiltaan salaattivoittoinen tarjoilu viineineen oli tehnyt toisiaan tuntemattomista nopeasti tuttuja.
Vaikka mulla oli ihan kevyt, lyhyt kesämekko, niin tunsin, miten lämpö alkoi jo nyt nostaa kosteutta kainaloihin ja hiostaa peppua. Pöytäliinan reunan alle katoavien reisieni annoin tarkoituksella aueta reilusti raolleen, että avoimista ovista tuleva kevyt vire edes vähän pääsisi viilentämään sieltä.

Lapset olivat päättäneet ottaa ilon irti häätapahtumasta omine keinoineen, niin kuin olivat aina ottaneet. He eivät suostuneet pönötykseen, ei muuta kuin ralli päälle, heti kuin se vaan oli mahdollista.

Nyökkäsin veijarille ja kasvot katosivat liinan alle. Mutta käsi jäi, arvasin sen taas olevan Herra Hapsiainen. Tiesin kyllä, että pojalla oli pöydän alla suora näkymä vähän raollaan olevaan reisiväliini, mutta olihan Santtu nähnyt mut ihan alastomanakin, monta kertaa, niin mitäpä tuosta.
………………………………………..
Santtu oli kuluneen vuoden aikana ollut luonani monet yöt, kun yksinhuoltajaksi jäänyt äitinsä oli yövuorossa sairaanhoitajan työssään. Tai jäänyt ja jäänyt, itse hän oli saanut tarpeekseen vähätöisestä, loppujen lopuksi työttömäksi hankkiutuneesta äijästään ja muuttanut pojan kanssa omilleen, samaan taloon, jossa mulla oli opiskeluajaksi hommattu yksiö.
Santeri oli fiksu pojanviikari ja tykkäsi viettää aikaa luonani usein, vaikkei Outi, pojan äiti, välttämättä ollut töissäkään. Ja saihan Outi sitten nukkua rauhassa yövuoron jälkeen, kun poika oli mun luonani.

Jo ensimmäisestä yöpymiskerrasta alkaen poika oli halunnut hoitaa iltasuihkussa käymisen yhtä aikaa mun kanssani ja pienen alkuihmettelyn jälkeen olin suostunut siihen, pikkupoikahan se vasta oli.
Huomasin kyllä heti, että pojan katse seurasi riisuutumistani hyvin tarkkaan, samalla kun hän itse kiskoi t-paitaa yltään. Ja kun taivutin käsiäni taakse, avatakseni rintsikoiden hakaset, – Mä voin auttaa, tuli pikkumies nopeasti apuun ja avasi liivini niin näppärästi pikku sormillaan, että oli varmasti saanut harjoitella äitinsä liivien avaajana.
Kun laskin rintsikat kädestäni ja käännyin takaisin poikaan päin, hän killitti tissejäni nappisilmillään, – Vau, pääsi hänen suustaan, varmasti teeskentelemätön reaktio ja kuulosti positiiviselta.

Vaikka vesseli oli selvästi hyvin kiinnostunut mun riisuutumisesta, kuitenkin vasta kymmenvuotias, en nyt enää osannut alkaa perumaan.
Sitten tuli mun pikkuhousujen vuoro, Santeri seisoi jo ilkosillaan, eikä yrittänytkään peitellä täydessä pikkupojan erektiossa, vaakatasossa jöpöttävää pippeliään, päinvastoin. En ollut huomaavinani pojan ylpeyden aihetta.
Sivusilmällä näin, että Santerin katse oli kohdistunut tarkasti alas painuvien pikkuhousujen alta paljastuvaan alavatsaani ja kun pimppiviiva sitten alkoi paljastua, kumartui poika, kuin huomaamattaan, vielä lähemmäs minua.

Olin vähän hämmentynyt, kun poika vain tuijotti haarojeni väliin silmät pyöreinä. – Nätti, paljon nätimpi kuin äiskällä, Santeri puki viimein sanoiksi ajatuksensa.
– Kiitos, sain sanotuksi itsekin vihdoin, – Ei kai se äidin pimppi paljonkaan erilaiselta näytä, jatkoin. Ihan niin kuin keskustelisin omani ja toisten pimppien ulkonäköeroista päivittäin jonkun kanssa.
– On se ihan erinäköinen kuin sulla, se on paljon syvemmällä ja sen sisältä tulee näkyviin sellasia juttuja, sul on tommonen nätti viiva vaan tossa pallukassa, poika selvitti kuin ajatuksissaan, katsettaan kääntämättä, muistikuviaan vertaillen.

Santeri itsekin havahtui ajatuksistaan, katsoi paisunutta pippeliään ja sanoi, – Kato, eiks oo aika komee.
– Joo, sanoin vilkaisten pojan ylpeyttä ja olihan se varmaan sen ikäselle ihan hyvän kokoinen, sellanen aikamiehen etusormen mittanen, niin pituudeltaan kuin paksuudeltaankin.
Yritin paluuta ”normaaliin”, pikkupojan kanssa käytävään keskusteluun, – Haluutsä mennä ekana suihkuun, kysyin.
– Joo voin mä, mut mul on kai isoin meidän luokan pojista, me on vertailtu vessassa, Santeri vielä kuitenkin palasi ylpeyden aiheeseensa. – Pesetsä mut, poika kysyi yllättäin selityksensä jatkoksi, kun oli astumassa suihkun alle.
– Voin mä sun selän pestä, mut saathan sä ite muuten.
– Joo, tuli vähän pettyneellä äänellä, – Se vaan tuntuu niin kivalta, kun joku toinen pesee.

Epäilemättä tuntuu. Etenkin, kun pippeli sojottaa melkein kohti kattoa, niin jos jonkun muun saippuaiset kädet sitä vielä koskettelee, niin varmasti tuntuu hyvältä. Pikkupojastakin, joka vasta on pippelinsä löytänyt.
– Äiskä aina joskus pesee mut, Santeri vielä jatkoi.
Vastausta peläten, en uskaltanut esittää pesuun liittyen minkäänlaista jatkokysymystä enkä kommenttia.

Asunnossani oli syvennys sänkyä varten ja se oli tarkoitettu vain yhdelle normi sängylle. Siihen kuitenkin oli saanut mahdutettua sellaisen metrikakskyt leveän runkopatjasängyn, mahduttiin Santun kanssa molemmat siihen, ei väljästi, mutta kuitenkin. Ei tarvinnut tehdä pojalle erikseen jotain lattia- tai sohvapetiä.
Huomasin kyllä, että Santeri käytti sängyn kapeutta hyväkseen, kiehnäten aina ihan kiinni minuun, siinä se Hapsiainenkin syntyi. Santtu oli nähnyt sen jossain Areenaan tallennetussa, vanhassa lastenohjelmassa.

Alun perin se Hapsiainen ei kuitenkaan varmaan pyrkinyt, aina tilaisuuden tullen, kutittelemaan ja etenkin Santerin luullessa mun nukkuvan, koskettelemaankin vähän arveluttavistakin paikoista.
Ja koskettelihan poika mua leikin varjolla, vaikka tiesi mun olevan hereilläkin, vaik kun katsottiin telkkaria. Joskus piti vähän näppästä sormillekin, kun meinasivat työntyä kutittelemaan liian intiimeihin paikkoihin. Vaikka leikkiähän senkin täytyi olla, kymmenvuotiaalta.
En viitsinyt olla tiukkis ja vaikka joskus vähän toruinkin, niin ei se estänyt Santtua, taas sopivan tilaisuuden tullen, päästämästä Hapsiaista tutkimusretkilleen.

Nukahdin yleensä selkä Santtuun päin ja hän kiehnäsi yleensä pikkuhiljaa itsensä ihan kiinni minuun ja nosti vielä kätensä kylkeni päälle. Joskus havahduin, kun pojan käsi oli hivuttautunut etupuolelle paitani alle ja joko siveli ihan hipaisuilla tissikumpujani tai sitten sormet varovasti näpläsivät nänniäni, joka nukkumisestani huolimatta oli tietenkin kovettunut pojan kosketuksista.
Joskus taas tunsin kämmenen kulkevan peppua sivellen ja päätyvän sitten takaa alas reisiväliin, haarapallukkaa varovasti koskettelemaan, ihan varovasti, niin etten heräisi. Heräsin joskus kuitenkin, en varmaan läheskään aina.
…………………………………………….

Kuitenkin, nyt sormet siirtyivät liinan ja mekkoni suojassa ylöspäin, kutitellen sisäreittä samalla. Hapsiainen, tai oikeastaan Herra Hapsiainen, oli retkillään. Santeri oli nimennyt kutitusjuttunsa heti eka kerralla, mun luona yöpyessään.
Pidin kasvoni peruslukemilla ja jatkoin seurustelua vastapäätä istuvan, minua jonkin verran vanhemman serkkuni ja pöydän alla olevan pojan äidin, Outin kanssa.

Vähän se jutusteluun keskittymistä haittasi, kun vintiön Hapsiaissormet hivuttautuivat aina vain ylemmäs ja sormenpäät hiplasivat jo reittä melkein nivustaipeessa. Muutama sentti ja sormet koskisivat kosteiden pikkuhousujeni haaraan.
En ollut enää ollenkaan varma, että pojan puuhan tarkoitus oli vain kutitella, olihan se nähty, että tyttöjen hameenalusjutut kiinnostivat jo muutenkin.

– Santeri, sut on nähty, kuului äkkiä yli muun pölinän, huuto takaani. Pojan ikäiseltä näyttävä tyttö oli kyyristyneenä takanani ja hän näki Santerin tuolini jalkojen välistä. Hapsiainen katosi haaroistani.
Onneksi hän oli minun takanani, eikä toisella puolen pöytää, Outin takana, sieltä hän olisi varmasti nähnyt Santerin käden, joka oli syvällä haaroissani. Tyttö olisi saattanut esittää jonkun hassun kysymyksen.

Tuli siinä mieleeni, kun näin tytön kyykkivän kesämekossaan kohti Santtua, että peppuaanhan tyttö siinä esitteli pojalle, vahingossa tai sitten ihan tarkoituksella.
Ainakaan mikään kiire ylös nousemiseen ei tytöllä näyttänyt olevan ja vasta kun Santtu kömpi pöydän alta polvillaan hänen eteensä, ojensi tyttö Santerille kätensä ja molemmat nousivat jaloilleen.
Kun sitten vähän myöhemmin näin Santerin ja tytön kirmaavan käsi kädessä ulkona ja katoavan alkukesän vihreydessä hehkuvaan koivikkoon, ajattelin, että mitä sitten keskenään leikkisivätkin, niin toivoin sen olevan molemmista kivaa.

Santeri tuli häiden jälkeen yöksi mun luokseni, Outilla oli aikainen työvuoro, niin saisi poika nukkua aamulla rauhassa, niin pitkään kuin nukuttaisi. Mullakaan ei ollut pyhäaamuna mihinkään kiire.
Pesurituaalit sujuivat jo totutussa järjestyksessä, Santerin katse seurasi tarkkaan mun käsieni liikkeitä, jotka saippuaisina tietenkin kävivät kaikki paikat läpi, niin tissit kuin pepunkin.
Kun taivutin käsiäni pestäkseni selkääni pienehköllä, vaahtoavalla sienellä, oli avulias nuorimies käsi ojossa. – Mä voin kyllä pestä sun selän, Santtu sanoi.

No, olinhan minäkin juuri hinkannut hänen selkänsä, niin miksipä ei. Annoin pesusienen pojalle ja kyykistyin hänen eteensä, selkä köyryssä.
Ei se tietenkään pahalta tuntunut ja Santulla ei todellakaan ollut mikään kiire.
Käsi kierteli huolella joka puolella ja minun piti puristaa kädet kylkiä vasten, kun pikku kourat pyrkivät sienineen tissien sivuille. Ja vaikka peppuni oli tosi alhaalla, niin silti sieni pyrki pesemään ja työntymään keskivakoa pitkin sinnekin.
Siinä kohtaa tuntui kyllä, että sieni tahtoi jäädä jälkeen ja pelkät paljaat sormet liukuivat saippuaisella iholla. – Stop, ei sinne saakka, hätkähdin ja hönkäisin nopeasti, kun nopea ja liukas sormi liukui jo peppureijän päälle.
– Se oli vaan Hapsiainen, Santtu sanoi vähän itsekin säpsähtäen.

– Se tyttö, Santtu äkkiä sanoi.
Tajusin heti, että puhuttiin Santun pöydän alta löytäneestä tytöstä.
– Niin? sanoin kysyvällä äänellä.
– Se halus, että me mentäis siihen pihan sivussa olevaan pieneen metsään.
– Niin? toistin odottaen jatkoa.
– Kun me päästiin sinne näkymättömiin, niin se työnsi pikkuhousunsa polviin ja näytti mulle pimppinsä. Ja sitte se otti mua kädestä kiinni ja paino mun sormet sinne haaroihin.
– Entäs, mitäs sitte tapahtui? kysyin vähän varuillani.
– Se halus nähä mun pippelin.
– Näytitsä? oli pakko kysyä.
– Eee………, tai näytin mä, ja annoin mäkin koskea, kun se kert halus.
– Entäs sitte?
– Mä vaan vähän koskettelin sitä sieltä sen vaosta, se tykkäs siitä ja sit se nosti pikkarinsa ylös. Mä laitoin pippelin piiloon ja sitte me tultiin pois sieltä metsästä.
Olin hetken hiljaa ja sanoin sitten, – No hyvä sitte, ettei kuitenkaan muuta, eikä kummallekaan tullu paha mieli?
– Joo, ei tullu, Santeri lopetti.
……………………………………………
Tuosta kesästä oli nyt seitsemän vuotta, minä olin kaksvitonen ja Santtupoika seitsemäntoistavuotias salskea nuorukainen.
Noista muutaman vuoden takaisista yö- ynnä muu tapahtumista selvittiin kuitenkin niin, ettei mitään sen kummempaa kiellettyä tai nolosteltavaa tapahtunut. Pippeliesittelyt ja pimppivertailut menivät kuitenkin vielä leikin piikkiin, eikä niistä jälkeenpäin puhuttu.
Nyt tuo pikkupoika oli jo kouluttautunut putkimieheksi ja pyrki suorittamaan armeijan seuraavaksi, ennen opiskelujen jatkamista.

Oltiinhan me tavattu ja juteltu näinä välivuosina paljonkin, kemiat oli aina toimineet, oltiin jotenkin läheisiä. Ikäerosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.
Eikä Santun kiinnostus muhun ollut missään välissä kadonnut, puheet ja katseet paljastivat. Ja nythän mullakin oli tietenkin lupa ja mahdollisuus näyttää ja toteuttaa omiakin haluja, Santtu oli silleen tarpeeksi vanha.

Santeria oli pyydetty asentamaan, kesätöidensä niin salliessa, kesävesiputkisto pumppuineen, kaivolta meidän vanhaan mökkiimme. Mulla oli kesäloma ja aikaa olla mökillä ja vähän apunakin tarpeen vaatiessa.
Santtu oli tullut perjantai iltapäivällä ja ammattimiehen ottein laittanut hommat vauhtiin. Samalla juttu lensi ja pienen tunnustelun jälkeen ymmärsimme, että molemmat kyllä muistivat muutaman vuoden takaiset tapahtumat, hyvinkin tarkkaan.
Niissä ei ollut kummallekaan jäänyt kuin kivoja ajatuksia ja muistoja. Nauru irtosi vapautuneesti, olimme samalla aaltopituudella.

Ja nyt, lauantai-iltapäivällä homma oli valmis. Vesi virtasi hanasta ja paikat oli siivottu.
– Käydäänkö uimassa, saadaan pölyt pois ihoiltamme. Sitte syödään ja jos sulle sopii, niin sen jälkeen otetaan pienet tirsat. Jaksais sitte illalla, vaik valvoo vähän pidempäänkin.
– Kuulostaa ihan suunnitelmalta, joo sopii hyvin.
Santeri kävi saunan eteisessä vaihtamassa hiestyneet sortsinsa uikkareihin ja minä pujottelin itseni mökin makuuhuoneessa keltaisiin bikineihin.
Ne oli ostettu muutama vuosi sitten ja tiesin kyllä, että olin sen jälkeen saanut vielä vähän lisää muotoja. En paljon, mutta sen verran, että ohut kangas kyllä mukaili muotojani, vähän venytettynä, ihan tarkkaan.

Santtu seisoi jo rannassa varpaat vedessä, vastarantaa tähyillen, kun juoksin vettä roiskuttaen hänen ohitseen. – Viimeinen vedessä on mamis, hihkaisin juuri kun vettä alkoi olla sen verran, että voin syöksyä sukelluksiin.
En ehtinyt kuin muutaman sammakkopotkun, kun nilkkojeni ympärille kietoutuivat samat sormet, jotka olivat jo vuosia sitten, tunnustelleet varovasti vartaloani, minun nukkuessani, tai joskus vain nukkuvaa esittäen, vähän joka puolelta.
Liivittömiä tissejä jopa paidan alta, pikkuhousujen sisään eivät pojan sormet sentään olleet uskaltautuneet, tai ainakaan en ollut huomannut. Nyt otteissa oli kuitenkin selvästi voimaa, joka kertoi halusta mennä pidemmälle kuin silloin.

Kisailimme hetken vedessä, se oli kuin jonkinlaista esileikkiä, joka päättyi halaukseen. Ensin naurua kuplien ja siitä nopeasti vakavoituen ja nopeaan suudelmaan päätyen.
Vartalot painuivat toistensa lomaan ja tunsin pojan kivikovana seisovan kalun painuvan väliimme, vatsaani vasten. Jos se kymmenvuotiaana oli jo ollut luokan suurin, niin eipä sen nytkään tarvinut hävetä, uikkareissa tuntui olevan ahdasta.
Hengästyneinä irrottauduimme, Santeri katsoi silmiini, kuin nähdäkseen, mitä minä ajattelin äskeisestä. Painoin vielä kevyen suudelman hänen huulilleen, kuin sinetiksi sille, että kaikki oli just niin kuin pitääkin ja lähdin sitten viemään kädestä pitäen mökkiä kohti.
– Syödään vähän ensin, sanoin. Eiköhän nuo kolme sanaa kertoneet sen, että jonkinlainen jatkosuunnitelmakin oli olemassa.

Sillä aikaa, kun Santeri paistoi meille mehevät pihvit hiiligrillissä, minä tein ison kulhollisen salaattia. Reilut lasilliset punaviiniä pihvien kyytipojaksi aiheutti sitten normaali reaktion, multa karkasi ensin haukotus, eikä Santtukaan pystynyt omaansa pidättelemään. Lepohetki tai jotain olisi nyt paikallaan, ehkä paremminkin se jotain, oli molempien mielessä.

Santtu oli nukkunut vielä edellisyön tuvanpuolella sohvalla, nyt kuitenkin otin hänet käsiohjaukseen ja vedin perässäni, mökin ainoaa makuuhuonetta kohti.
Tuuppasin hänet selkä edellä sängylle ja nappasin otteen hänen ylleen vetämistään, löysistä sortseista. Pieni pepun nosto antoi heti luvan vetäistä ne pois ja samalla viestin siitä, että oltiin samalla aaltopituudella illan mahdollisen etenemisen suhteen.
Paitaa ei ollutkaan, joten nyt sängylläni retkotti selällään odottavana hoikkakroppainen, ruskettunut nuorimies. Ja ellei hänen kalunsa sitten ollut lepotilassakin lenkinpuolikkaan kokoluokkaa, niin boksereissa oli muna, ehkä jopa kyrpä, vähintäänkin puolikovana, kaulusnauhaa vasten poikittain kampeutuneena.

Santerin silmät seurasivat vähintään yhtä tarkasti kuin muutama vuosi sitten, kun vetäisin t-paidan yli pääni. Ojensin käteni ja vedin hänet istumaan, käännyin selin ja sanoin odottavasti, – No, näppäräsorminen pikkupoika, annoin samalla muistikuvan.
Ei näppäryys mihinkään ollut kadonnut, violetit, pitsisomisteiset rintsikat löystyivät hakasten avauduttua saman tien ja annoin niiden valahtaa käsiini.
Laskin liivit nurkassa olevalle lukutuolille ja käännyin takaisin. Santerin katse kohdistui tisseihini, hymy nousi kasvoille ja hän sanoi, – Vau, ja heti kun katseemme kohtasivat, purskahdimme molemmat nauruun. Santerikin näköjään muisti reaktionsa, kun aikanaan näki eka kertaa mun rinnat paljaana.

Peitin käsivarrellani naurusta täriseviä rintojani, Santtu vakavoitui, tarttui ranteisiini ja painoi käteni alas sivuille.
– Älä peitä, ne on tosi upeet, ihan niin kuin silloinkin.
No eihän ne varmaan olleet paljoakaan muuttuneet, ei lapsia eikä siten myöskään imetystä. Kasvaneet vähän kylläkin, ainakin yhden kuppikoon.

Samassa pojan kädet olivat kiertyneet ympärilleni ja vetivät minut hänen avointen reisiensä väliin. Kumarruin vähän ja nännini asettuivat juuri oikealle korkeudelle, ja kun vedin käsilläni hänen kasvojaan lähemmäs tissejäni, asettuivat huulet kuin suppiloksi. Ne olivat heti valmiina ottamaan imuunsa nännin, kuin vauva syntymärefleksinään.
Sähköinen värinä lähti ensi imaisusta johonkin alavatsaani ja Santtu varmasti huomasi sen. Tajusin, että vittuni oli jo varmasti ihan märkä ja jos se pystyisi puhumaan, niin se jo rukoilisi vikisten kosketusta.

– Nyt saat koskea niihin ihan luvan kanssa, ei tartte oottaa mun nukahtamista, sanoin vähän piruillen.
Santtu lupsautti nännin suustaan vähän puhahtaen, – Olitsä sitte hereillä? kuului vähän kuin säikähtäen.
– Joo, monta kertaa. Mut varmaan sä joskus pääsit hiplaamaan salaakin. Enkä mä viitsinyt sanoa mitään, kun ei se nyt oikeestaan tuntunut pahalta, oikeestaan vaan kivalta.

Santulla oli homma kesken ja siirsinkin sen suun kohti toista nänniä, joka imeytyi vuorostaan, valmiiksi paisuneena pojan suuhun. Suustani pääsi voihkaisu, kun uudet sykähdykset veivät sähikäisinä lupauksia tulevasta, kohti litimärkää pimppiäni.
Ei Santerin kädetkään kauan ihmetelleet toimettomina, vaan pian niiden sormet kutittelivat napani ympärillä, sortsien nappia hamuten. Tuntui napsahdus, vyötärö löystyi, kun nappi antoi periksi ja samalla vetoketju surahti auki.
Kieli liikkui, käsien puuhailusta häiriintymättä, tekemällä kierroksia kovan nännin ympärillä, sujuvasti väliin tissiä vaihtaen. Nuorenmiehen motoriikka toimi niin hyvin, että hänellä varmasti oli loistava tulevaisuus tyttöjen kanssa.

Kireiden sortsien vyötärö ei halunnut millään antaa pepun päältä periksi, vaan mun piti auttaa pyllyä keikuttamalla Santeria saamaan ne liikkeelle.
No, sitten ne olikin jo lattialla ja kumartuneen pojan kasvot melkein kiinni mun takuulla märkää pilluani niukasti peittävissä pikkareissa. Tiesin, että Santun nenä saa varmasti, viimeistään nyt, hajujäljen seurattavaksi.
Mun pikkuhousut oli kauttaaltaan niin kosteat, että Santeri sai ne vietyä alas vain rullaamalla ne kierteiseksi, pieneksi mytyksi. Hyvä niin, sillä haarapala oli varmasti kiiltävän kiimaliman kastelema.

En tiedä, mitä hän olisi silloin kymmenvuotiaana halunnut tehdä sormineen, kun näki ekakerran mun paljaan pimpin, kiinnostihan se jo silloin kovin. Nyt hän kuitenkin kiersi käsivartensa mun pepun taakse, veti lantiotani kohti kasvojaan ja ulottui sitten jo painamaan kielensä vasten mun häpyvakoa. Kieli ehti lipaista kiimamaistiaiset vähän alempaa, niin syvältä haaroista kuin kieli ylettyi, ennen kuin tuuppasin hänet taas selälleen sänkyyn.

– Kuules poika, sanoin ankaruutta ääneeni tavoitellen, sulla oli jo kymmenvuotiaana hirmu hinku kosketella mua vaik mistä ja saitkin välillä työnnettyä sormiasi vaik mihin. Nyt on sitte maksun aika, katsotaas, miten se alaluokkien kingi on ykköspaikkansa säilyttänyt.
Puhuessani otin otteen sormillani Santerin boksereiden punteista. – Perse ylös, komensin.

Tottelevainen poika, peppu nousi heti. Riuska veto ja ahdingossa murjottanut kyrpä pääsi pinteestään, heilahtaen täydessä erektiossa pojan napaa kohti. Ei se läiskähtänyt, vaan jäi pääjuurensa varaan, vaappuen sojottamaan kohti omistajansa kasvoja.
Kivekset pullottivat pussissaan kyrvän juuressa ja jos sen kireydestä voi mitään päätellä, niin sielä odotti lähtölupaa melkoinen määrä, hyvinkin uimakykyisiä, hännällisiä pikku veijareita.

– Vau, jatkoin illan teemaa, enkä liioitellut yhtään.
Santtu hymyili silmät ummessa ja miksipä ei olisi hymyillyt. Kiimavittuinen, aikuinen nainen oli juuri riisunut hänen kalunsa näkyviin ja lyhyt kommentti kuulosti hänen korvissaan varmaan vähintäänkin kiittävältä ja paljon lupaavalta.
Kunnioitusta herättävän kyrvänvarren, jonka pinnan paksut, kalunpäätä kohti verta työntävät suonet peittivät, jatkona komeili, vielä varttaankin paksumpi tatti.
Jos esinahkaa olikin peittona ollut, se oli menettänyt pelin jo monta senttiä sitten ja terska punotti paljaana. Suonipaksunnos sen juuressa oli väriltään enemmän violetti kuin punainen. Ja koko komeus teki vielä pientä ylösalas liikettä, sydämenlyöntien tahdissa.

Veikkaanpa, että jos muutaman vuoden takaiset koululuokkalaiset vertaisivat, tänä päivänä, seisokissa olevia kalujaan, niin ei siinä Santeri pojalla olisi luultavasti edelleenkään ollut mitään häpeämistä. Tietäisin heti yhden naissukupuolisen, vapaaehtoisen, puolueettoman tuomarin mittaamaan ja vertailemaan kaluja.
Ajatuksena aika kiihottava sekin. Vaikka kymmenen nuortamiestä, joiden jo valmiiksi erektiossa olevat kyrvät tuomari yksi kerrallaan kiusaisi laukeamispisteeseen ja sitten nopeasti suorittaisi mittauksen.
Ja sen jälkeen olisi tietenkin jo mitatut kalut saatava nopeasti laukeamaan, sillä kuoliovaarahan siinä olisi, ellei paineita saisi pois. Uskoisin selviäväni siitäkin osiosta.

Mulla oli nyt kuitenkin tässä yksi, jonka paineiden poistosta olin vastuussa. Laskin kämmeneni kuumalle kalulle, se sai kosketuksesta kuin pienen sähköiskun ja pompsahti vielä vahvasti kättäni vasten. Kiersin sormet varren ympärille, sain juuri ja juuri, vähän puristaen peukalon ja etusormenpään vastakkain.
Yritin työntää esinahkaa terskan päälle, mutta eihän se riittänyt kuin ihan vähän paksunnoksen reunalle. Sai liike kuitenkin mielihyvän ähkäisyn karkaamaan pojan huulilta.

Liu’utin sormia putkena pitkin vartta ja samalla kun Santtu vavahteli silmät ummessa kalunsa käsittelyn takia, alahuuli oli hampaiden välissä puristuksissa, niin käytin hetken napatakseni pikkarini lattialta.
Pyyhkäisin mytyllä pimppiäni, alhaalta haaroista eteen, vakoon painattaen, kuivaten näin vähän ylimääräisiä kiimamehuja pois. Ei niiden sentään tarvinut pitkin reisiä valua, kyllä mun kiima näkyi muutenkin.

Tiesin, että Santerin muna oli jo niin kiusattuna, että oli vain hetken kysymys, milloin pojan jarru pettäisi ja pussintäysi spermaa lähtisi, ties millaisen pumpun työntämänä, putkea pitkin kohti tomaattina helottavan terskan pystyviiruista aukkoa.
Siinä kohtaa oli pakko tehdä nopea muutos suunnitelmaan, jos sellaista nyt olikaan. En halunnut Santun kyrpää sisääni tunteakseni vain, miten muutaman sisäänulos liikkeen jälkeen pallintäysi spermalasti alkaisi pumppautua sisääni.

Ja vaikka jok’ikinen hermonpää vitussani huusi kämmentäni vasten pullistelevaa jurmua sisäänsä, niin halusin kuitenkin varmistaa, että saisin saman tien sitten kunnon jynssäyksen märkänä kiehuvaan pilluuni.
Läväytin pikkarimytyn auki, sen verran, mitä siitä kangaspalasta nyt riitti ja nostin kämmeneni sisällä sykähtelevän, kuuman munan pystyyn. Lisäsin vielä vähän puristusta ja aloin vedellä täyspitkiä vetoja pitkin vartta. Tatin päästä tihkunut kiimalima toimi liukasteena ja sormiputki luisti, aina vain nopeammin, ilman kitkaa alhaalta ylös tatin päälle ja takaisin.

Santerin silmät rävähtivät säikähdyksestä auki, kun hän tajusi mitä ihan pian oli tapahtumassa. Kun hän sai tarkennettua katseensa silmiini, hymyilin ja nyökkäsin vähän, kertoen näin, että tiesin kyllä mitä olin tekemässä.
Santtu katsoi kaluaan vetelevää kättäni ja näki, että pikkuhousuni olivat toisessa kädessäni levällään, valmiina imaisemaan sisäänsä ihan pian terskanpäästä purskahtavan, nuorenmiehen, takuulla mittavan spermakertymän.

Ja eihän siinä mennyt kuin hetki, niin orgasmikouristus kiristi pojan reisilihakset ja voihkaisu pääsi Santun huulilta, koko kroppa nousi kaarelle, kuin yrittäen työntää spermaa purskivaa kalunpäätä vieläkin enemmän vasten kättäni.
Ja kyllähän sitä tavaraa tuli. Sain ohjattua purkauksen pikkuhousujeni haaralapun päälle ja spermalammikko, joka siihen kertyi, tuntui läpi kankaan kuumana ja kosteana kankaan alla olevaa kämmentäni vasten.

Vielä yksi sykähdys, vain pieni ruiskaus ja sitten turpea kalu alkoi rauhoittua kädessäni. Sain vielä pyyhkäistyä kalunpäästä valuvan, lopun sperman kankaaseen ja laskin munan, joka vieläkin nytkähteli, Santun mahaa vasten ja sanoin: – Huilaa rauhassa, mä haen pyyhkeen ja siivoan sua vähän.
Santtu sai nyökätyksi, oli ymmärtänyt. Puristin pikkarimytyn käteeni ja vein sitä kohti kuistilla olevaa pesukomuuttia ja sillä olevaa pesuvatia, varoen valuttamasta sen sisältöä pitkin lattiaa.

Tajusin siinä kuistilla pyllistäessäni, että jos äskeisen session aikana, esimerkiksi vanhempani olisivat tulleet pihaan, emme varmasti olisi kuulleet heidän tuloaan.
Olisin siinä nyt, paljas, kiimamehuista kiiltelevä peppuvako ja pimppi pihaa kohti törröllään, iskä ja äiskä muutaman metrin päässä takanani ihmettelemässä näkymää, vähän nolottais varmaan. Piti vilkaista, piha oli tyhjä.

Laitoin kangasmytyn vatiin ja kaadoin kannusta sen puolilleen vettä, liuetkoon ensi alkuun sinne suurimmat. Tuli vielä ajatus, että jos molempien, pikkuhousuihini imeytyneet kiimat saataisiin jalostetuksi jälkikasvuksi, niin kyllä niillä varmaan yhden tyhjentyvän kyläkoulun pitäisi oppilaissa.
Komuutin hyllyltä otin puhtaan, pikkuruisen käsipyyhkeen, kastelin sitäkin vähän ja pyyhin muutamalla vedolla peppuni ja pimpin, jos Santtu vielä haluais kosketella mua, niin oisin ainakin suht raikas sieltäkin.

Huuhtelin pyyhkeen hyvin ja jätin sen riittävän kosteaksi saadakseni Santun kalun siivottua kiimamäristä. Poika makasi reporankana juuri siinä asennossa mihin jäikin, selällään, reidet levällään, jalkapohjat lattiaa vasten.
Astuin polvien väliin ja puolijäykkään, turpeaan kaluun tarttuen, aloin pyyhkiä sitä puhtaaksi. Nyt esarikin ylettyi vähän terskan päälle, sen verran, että sitä piti venyttää suoraksi varrelle, jotta sain pyöräytettyä tahmat pois tatin juureltakin.

Autuas ilme Santerin naamalla kertoi hänen kyllä olevan elossa, nautti vain käsieni kosketuksista. Pyyhkäisin vielä navanalustaa, siitä missä märkä kalu oli pötköttänyt ja vein sitten pyyhkeen pikkuhousujeni seuraksi likoveteen. Otin komuutista mukaani kaksi samanlaista, puhdasta pikkupyyhettä, jos niille vaikka olisi tarvetta.

Kömmin Santerin viereen ja käännyin niin, että tissit painuivat hänen kylkeään vasten. Samalla nostin jalan koukkuun ja laskin reiteni ihan kivespussiin kiinni, eikä sen jatkona jurottava kyrpä todellakaan ollut enää lepotilassa, nuorenmiehen sauva oli jo täyttä vauhtia latautumassa uudelleen.
Meni muutama minuutti, Santerin hengitys tasaantui ja luulin hänen jo torkahtaneen. Silmät avautuivat ja tunsin, miten nuori vartalo jännittyi minua vasten. Samassa poika oli päälläni, jalat painuivat avautuvien reisieni väliin, ja täysimittaiseksi taas terhakoitunut kalu painui välissämme vatsaani vasten.

Santtu oli ottamassa taas mun nännejä suuhunsa, kun työnsin käden väliimme ja otin sormillani otteen sykähtelevästä kalusta.
– Tuu mun sisään, sanoin. En tosiaankaan tarvinnut enää yhtään lisää herkistelyä, kaikki limakalvot olivat kiimasta turvoksissa.
Santtu kevensi polviensa varaan ja kalu luisti kämmeneltäni. Hän katsoi huulet vähän raollaan, kun vedin polveni koukkuun ja avasin reisiäni.
Olin melko liikunnallinen ja notkea, reiteni avautuivat melkein spakaattiin, vittu oli kuin telineessä pojan edessä. Paisuneet, vähän raollaan olevat häpyhuulet olivat ihan valmiina antamaan tilaa Santun terskamurikalle.

– Voinko mä ……..?
Arvasin heti. – Joo, tuu vaan, pillerit, sanoin selvitykseksi.
No nuorenmiehen kyrpähän ei seisokkiaan säästellyt, se osoitti reilusti kohti kattoa, vaikka vähempikin ois riittänyt. Vähän epävarmoin ottein Santtu tarttui kaluunsa ja alkoi hollaamaan sitä häpyhuuliani vasten.
Pari ohiluistoa ensin ja sitten tatti löysi aukkoni reunat, vähän jännitti sen mahtuminen. Ei se tietenkään ensimmäinen kuulapää ollut, joka etsi tietään emättimeeni, mutta suurin tähänastisista se kyllä oli.

Kalu asettui aukolle ja tunsin, miten paine lisääntyi haaroissani, murikka lähti painumaan sisääni. Äkkiä se muljahti läpi kireän häpyaukon ja vastuksen pienennyttyä painui kanki vauhdilla sisääni, johonkin kohti ristiselkääni.
Santeri ei ehtinyt jarruttaa ja liike toppasi vasta kun pojan kivespussi lätsähti vasten märkää välilihaani. Onneksi edes siihen, olin pitkästä aikaa todellakin täynnä nuoren miehen sukupuolielintä, se teki vielä itselleen lisätilaa painumalla vasten emättimeni takaseinää.

Silmäni revähtivät ammolleen ja suustani pääsi jonkinlainen älähdys, kai ehdin pelästyä, että kanki sisälläni menee läpi jostain mistä ei saisi.
Liike lakkasi heti. – Satutinko, tuli Santun pelästynyt henkäisy.
Vedin henkeä, tein päälläni kieltävän eleen. – Et, oot vaan aika iso poika, tulin melko täyteen, sanoin nyt jo hymyillen.

Nostin kädet pojan lanteille, – Tee ensin hitaasti, tuntuu hyvältä. Jarruttelin ensin käsilläni rytmiä, mutta kun pilluni sopeutui sisälläni melskaavaan, vähän ylisuureen lihakankeen, alkoi tuntua todella hyvältä. Hölläsin kädet pois ja sanoin kiimasta käheällä äänellä, – Nyt Santeri, anna mennä juurta myöten.
Ja Santerihan antoi. Hän seurasi katseellaan kyrpänsä kirnuamista ja kireän pimppiaukkoni liukumista kalunsa varrella, juuri siinä tahdissa ja työnnönpituuksilla kuin itse halusi. Minä pidin haarani levällään ja nautin, annoin nuoren sonnin temmeltää.

Kuuma puristus iski koko alapäähän, pyllysilmä rymppäsi, kantapäät junttasivat patjan pintaan työntäen haaroja ylös vasten sinne puskevaa parrua. Kun Santtu tajusi mun saavan jo täysillä, villiintyi hän loppukiriin ja pussit paukuttivat haarojani vasten kuin hädässä.
Hetken pysähdys, kalunjuuri painui tiukasti aukkoani vasten ja kivespussi litistyi vasten peppureikää. Ulosveto, terskan reuna venytti häpyaukkoani ulospäin ja samassa kyrpä junttasi takaisin koko pituudeltaan.
Koko Santeri vapisi ja tunsin, miten kalunpää runnoi emättimeni pohjaa, samalla pumpaten kuumaa spermaa syvälle sisälleni.

Jollen olisi itse voihkinut ja kouristellut orgasmin kourissa, olisin takuulla pelästynyt nuorenmiehen kovaa karjaisua laukeamisen hetkellä, se toi mieleen luontofilmin urosleijonan mylväisyn, sen laskettua siemenensä sille antautuneen naaraan sisään.
Olin vähän tissit liiskana, tämän päälläni kiivaasti puuskuttavan uroksen alla, mutta myös hyvin tyydytetty naaras ja vaikka en kissaeläin ollutkaan, niin tuntui, että kehräys ei ollut kaukana.

Katso kaikki kirjoittajan Riepu Petteri novellit.

Arvostele Novelli:

Arviot 4.8 / 5. Arvostelijoita 53

5 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
Seksinovellit.org © Copyright 2022, All Rights Reserved. 
crossmenu