Metsätreffit

7 syyskuun, 2021 | Kirjoittanut: Antsu
4.6
(34)
"Moro! Tuota, sullako oli se marjanpoimintailmoitus?"

Katselin ulos ikkunasta, oli kova tuuli. Se riepotteli puitten lehtiä ympäriinsä kuin tanssin pyörteissä. Loikoilin sohvalla, sunnuntaiaamu, ei ollut minnekään kiire. Pitäisköhän lähteä lenkille? Tuulettaa oikein kunnolla aivoja, saisi uusia ajatuksia, ideoita päähän. Sitten kahvinhimo iski, nyt on saatava kahvia. Yöpaitasillani talsin keittiöön, outoa keittää enää vain itselleen. Mies vilahti taas kerran ajatuksiini. Ero tuli lopulta niin yllättäen, vaikka olihan se antanut merkkejä jo jonkin aikaa.

Tapasin hänet uudenvuoden pirskeissä, naitiin. Se tuntui hyvältä ja aloimme tapailla säännöllisesti. Minun puolelta siinä ei ollut tunteita, mutta mies taisi tykätä minusta tosissaan. Ennen juhannusta kaikki loppui. Hän olisi halunnut oikean suhteen. Koin elämäni pahimman ahdistuskohtauksen, minä en halunnut. Yritin selittää omia tuntemuksia, eikö pelkkä seksi riittäisi? Miehen suuttumuksella ei ollut rajaa, se oli siinä sitten. Hän lähti ovet paukkuen.

Vuodet ovat kuluneet nopeasti, se oli yllättänyt. Vielä äsken olin kakskymppinen ja nyt jo lähelle kolmeakymmentä. Oliko minussa jotain vikaa, kun en pystynyt pitempiaikaiseen suhteeseen? Pitäisiköhän käydä jollain kallonkutistajalla?

Olin kesän yksin, en halunnut ketään lähelleni. Tein erilaisia asioita kuin ennen. Kävin teattereissa, museoissa, konserteissa. Viikonloppuisin viihdyin metsässä reppu selässä, purin pahaa oloa puihin, hengittelin metsän tuoksuja.

Kahvia juodessani, avasin samalla läppärini, kai sitä voisi taas kerran selata tuttuja treffisivuja. Silmiini osuikin aivan erilainen ilmoitus.

Hei nainen, niin juuri sinä siellä! Lähde mulle marjakaveriksi, mennään poimimaan metsän antimia. Asun Teiskossa, täällä on hyvät marjamaat. Soita mulle pian, tutustutaan ensin vaikka kahveilla. Mun numero on.......

Ilmoitus herätti mielenkiintoni. Tälle kaverille voisi soittaa! Ennen kuin ehdin edes ajatella asiaa loppuun, näpyttelin jo numeroa. Puhelin hälytti ja kuulin miehekkään kuuloisen äänen vastaavan: "Sami."

***

Sami juoksi. Oli kaunis, kuulas päivä. Hengitys huurusi, syyskuun loppua kohti mentiin. Pysähdyin ja nojasin käsilläni polviin, huohotutti. Oikaisin selkääni ja venyttelin jalkojani, lenkki teki aina hyvää. Tuli ajateltua samalla kaikenlaisia asioita, jotka olivat mielessä. Suureksi osaksi ne ratkesivat, mutta ei aina. Naisen tarve oli suurin, naista kaipasin tällä hetkellä eniten. Otti eteen oikein kunnolla. Katsoin joka puolelle, ketään ei näkynyt. Kaivoin kaluni esiin, paljon ei tarvinnut tehdä, kun siemenet lensivät rajulla vauhdilla. Polvet notkahtivat, hengitys oli salpautua.

Hetken päästä jatkoin matkaani. Miten tämän asian saisi ratkaistua? Kun ei jaksaisi jatkuvasti kaupungissakaan ravata. Eikä kertapanot enää kiinnostaneet, olisi mukava saada pitempiaikaista seuraa. Jatkoin matkaani ja pian olinkin jo kotona. Kävin laittamassa kiukaan alle tulet, teki mieli saunoa. Se rauhoitti aina mielen ja rentoutti. Löylyä heittäessäni päähäni pälkähti idea. Mitä jos laittaisi ilmoituksen jollekin treffisivustolle! Vaikka marjakaverin hakua.

Iltapalaa syödessäni, väsäsin samalla ilmoitustani. Vähän mietitytti, vastaisiko kukaan tällaiseen ilmoitukseen. Lauantai-ilta, pitkälleen sohvalle telkkaria katselemaan. Tuli joku dekkari, muuta en tajunnut, kun olin jo nukahtanut. Sohvalla ei ollut kovin hyvä nukkua, niska ei pitänyt siitä, kun aamulla heräsin. Kömmin ylös, laitoin kahvia tulemaan ja kävin hakemassa lehden. Juuri hörpätessäni kahvia, kännykkä alkoi piristä.

***

"Moro! Tuota, sullako oli se marjanpoimintailmoitus? Mä huomasin sen äsken. Niin, mä olen Hanna."

Yritin aloittaa puhumisen, mutta jännitys salpasi hengitykseni ja änkytin kuin teinityttö. Mies ei tuntunut välittävän siitä, vaan alkoi jutella rennosti.

"No hei Hanna! Kiva, kun soitit! Minunhan se ilmoitus oli! Vielä ei ole tullut yhtään soittoa, sinä olet ensimmäinen. Laitoin kylläkin sen ilmoituksen vasta eilen illalla. Tykkäät sitten liikkua metsässä?", mies jatkoi.

"Joo, tykkään", henkäisin. "Metsässä rentoutuu, tulee liikuttua kuin itsestään. Paha mieli ja ikävät asiat unohtuvat, kun painelee metsässä täysillä ja potkii kantoja", nauroin.

Mies nauroi kanssani, "se helpottaa, joo, mutta varpaat on kovilla!"

Hannan mahanpohjaa kutitti, miehen ääni oli hypnoottisen oloinen. Ei hänen ollut pitkään aikaan ollut näin helppo jutella miehen kanssa, juttu luisti kuin itsestään.

"Sua olis kiva nähdä, missä päin Suomea sä asut?", Sami kyseli Hannalta.

"Mä asun Tampereella, sen takia sun ilmoitukses herätti huomion. Kun olet niin lähellä."

"Ihan tosi!" Mies ilahtui selvästi.

"Voitaisko nähdä jo huomenna? Olen tulossa sinne päin työasioiden merkeissä, jos sulle vain sopii?"

"Kyllä se sopii", Hanna sanoi. Sovimme tapaamisen Siilinkariin viideksi.

"Hei, mistä mä tunnistan sut?", mies kysyi vielä lopuksi.

"Mä olen sellainen vaalea farkkutyttö."

Hannan kädet olivat hikiset hänen lopettaessa puhelun. Huh huh, kylläpä oli jännittänyt soittaa. Aivan kuin olisi ollut ensi kertaa miehen kanssa tekemisissä. Mies kuulosti kivalta, asialliselta ja huumorintajuiselta. Hyvä, että nähtäisiin ensin. Voisin lähteä pois, jos kaveri ei miellytäkään, hän päätti mielessään.

Sami oli tulisilla hiilillä loppupäivän, aivan kuin olisi ollut joku teinipoika ensitreffeille menossa. Puhelimessa nainen tuntui mukavan oloiselta, ja asui vielä näin lähellä! Seuraavana aamuna Sami lähti ajoissa ajelemaan kohti Tamperetta. Työasiat olisi saatava hoidettua pois alta ennen tapaamista.

Sami ehti odotella jo jonkin aikaa kahvilassa, tunnistaen Hannan heti, kun tämä avasi kahvilan oven. Henkäisin syvään, nainen oli juuri sellainen kurvikas, josta olin aina haaveillut! Aivoni menivät täysin oikosulkuun. Pystyin jotenkuten heilauttamaan kättäni, nainen huomasi minut ja lähti kävelemään pöytääni kohden.

"Moi, mä olen Hanna."

"Sami", puristin hänen kättään, se tuntui pieneltä kourassani. "Mitä sä haluat juoda, mä tarjoon."

"Jos vaikka kahvi ja pulla", Hanna sanoi.

Kävin hakemassa ne ja kahvittelun lomassa tutustuimme toisiimme. Kerroin asuvani Teiskossa, siellä oli tilaa hengittää ja olla. Ei kaadu seinät päälle, kun pääsi kotiovelta suoraan luontoon. Sanoin tekeväni eräälle yhtiölle etätöitä, sain valita itse työajan, se oli ollut tärkein asia muuttaessani sinne.

Hanna puolestaan kertoi olevansa sihteeri vakuutusyhtiössä ja asuvansa keskustassa lyhyen työmatkan takia. Kaipasi välillä niin paljon metsään, että lähti usein viikonloppuisin metsään patikoimaan.

Ihastuin yhä enemmän ja enemmän tähän energisen tuntuiseen ja iloiseen naiseen. Kysyinkin häneltä, miksi hän oli yksin. Hän kertoi suhteensa loppuneen muutama kuukausi sitten ja pysähtyneensä ensimmäistä kertaa elämässään miettimään mitä halusi. Bilettäminen ei kiinnostanut enää, nuorempana se menetteli. Halu löytää kumppani, joka pitäisi samoista asioista, varsinkin luonnossa samoilusta.

"No, mitä mieltä olet, uskallatko lähteä mun luo Teiskoon? Siellä on hyvät marjamaat, minä olen menossa lauantaina metsälle, kun luvattiin kaunista keliä, haluan saada kerättyä puolukoita varastoon", kysäisin Hannalta.

"Miksi en uskaltaisi? Tulen sitten bussilla, kun ei ole omaa autoa", Hanna naurahti.

Sovimme, että hän tulisi lauantai-aamuna päätepysäkille saakka, ottaisin hänet sieltä sitten kyytiin. Hanna oli vielä vähän vaikean oloinen, aivan kuin haluten kysyä jotain.

"Tuota, jäänkö mää yöksi?", hän sanoi punastellen kysyttyä.

Hymyilin hänelle kuin Hangon keksi. "Olis ihan kiva, jos jäisit. Mulla on kyllä tilaa."

Ajoin kotiin pää pyörällä, miten tuollainen nainen voi löytyä netin kautta! En ollut uskoa onneani, kun näin Hannan kahvilassa. Onnetar taisi kerrankin suosia meikäläistä! Soittelimme joka ilta ja tutustuimme lisää. Niin moni asia loksahti paikoilleen. Olin pitkästä aikaa toiveikas, voisiko tästä kehittyä jotain syvempää, jotain suhdetta? Odotin yhä kiihkeämmin viikonloppua ja yhdessäoloa Hannan kanssa, laskin päiviä ja lopulta tunteja. Lauantai-aamuna heräsin aikaisin, en saanut edes kunnolla nukuttua. Kävin mielessäni läpi maanantaista tapaamistamme, kuinka suuren vaikutuksen hän oli tehnyt minuun.

Vihdoinkin kello oli niin paljon, että pääsin lähtemään Hannaa vastaan pysäkille. Pian näinkin bussin tulevan ja Hanna astui autosta. Hiukset palmikoilla, hymy huulilla. Farkkutakin alta pilkotti ruudullinen paita, nappi pingotti rintojen kohdalta. Suutani kuivasi oikein kunnolla ja nielaisin muutaman kerran. Tiukat farkut myötäilivät vartalon joka kaarta. Silmäni osuivat suoraan Hannan jalkoväliin. Kaluni reagoi hetkessä, vain vaivoin sain nostettua katseeni ylemmäs. Peittääkseni oman kiihotuksen tilani, otin repun hänen kädestään.

Hanna yllätti minut täysin halauksellaan, kietoi kätensä tiukasti kaulaani ja suuteli minua.

"Kiitos, kun pääsen mukaasi metsälle", hän kuiskasi korvaani.

Tuntui kuin minulta olisi happi loppunut. Reppu putosi maahan, kun puristin hänet syliini ja vastasin suudelmaan. Huulet tuntuivat niin pehmeiltä omiani vasten, koko nainen tuntui hyvältä. Enkä olisi millään halunnut päästää irti. Sisälläni alkoi oikea tunteiden myrsky, aivan kuin olisin saanut jonkun hepulin. Taisin olla aika häkeltyneen näköinen, kun Hanna totesi nauraen, "on tainnut halaukset jäädä vähiin, kun noin yllätyit!"

"Joo, täytyy myöntää, että hiljaista on ollut naismarkkinoilla. Olen tehnyt vain töitä ja elellyt täällä erakkona", sanoin hengästyneenä. En maininnut siinä, että syy yksinolooni oli yksinkertaisesti pettymykset. Kukaan ei ollut suostunut asumaan, tai edes käymään näin kaukana "sivistyksestä", niin kuin yksi nainen mainitsi.

Pian olimme jo matkalla metsälle. Vaihdoimme kumisaappaat jalkaan metsätien reunassa. Hanna vaihtoi vielä farkut verkkareihin, näyttäen niin syötävän hyvältä, että itsessäni oli pitelemistä. Nostimme samaan aikaan katseemme, muuta ei tarvittu. Kaappasin hänet syliini, käteni eksyivät pakaroitten päälle ja vedin itseäni vasten. Suutelimme kiihkeästi, kädet vaelsivat levottomina pitkin vartaloita, halut tuntuivat olevan kovat molemmilla. Viimein Hanna pyristeli sylistäni pois.

"Jatketaanko illalla marjojen keruun jälkeen?", hän sanoi huohottaen.

"Joo, pakkohan se on, ei tästä tule muuten mitään." Pääni oli aivan sekaisin Hannasta. Hemmetti, kun alkoi himot hyrrätä, niin etten ollut housuissani pysyä.

Viimein saimme ämpärit ja noukkurit otettua käsiimme ja lähdettyä metsälle. Löysimme aika pian hyvän paikan, puolukoita oli punaisena mattona edessämme. Niitä oli mukava kerätä, noukkurilla sai kouraistua kunnon satsin kerralla.

Venyttelin välillä selkääni ja kuin itsestään katseeni lukittui Hannan verkkareitten peittämiin pakaroihin. En pystynyt enää keräämään marjoja, tuijotin vain lasittunein silmin naista. Noukkuri oli pudonnut jonnekin, en edes tajunnut sitä. Kyrpä seisoi kovana, oli helvetin vaikea olla. Himo alkoi jyskyttää päässäni, koko kehoni tärisi. Olin kuin raivo härkä, kuopien kavioilla maata, sarvet tanassa, sieraimista savua puhaltaen. Kaikki hävisi ympäriltäni, en nähnyt enää mitään muuta kuin Hannan.

Lopulta en enää kestänyt, syöksyin hänen kimppuun, vedin verkkarit alas ja survaisin sisään. Miten hyvältä se tuntui, se puristus kaluni ympärillä! Vapisin, ei helvetti! Mulkkuni upposi niin helpon tuntuisesti Hannaan, lantiosta sai hyvän otteen. Ihanan pehmeä takamus tärähteli jokaisella työnnölläni. Naiminen sai minut jonkinlaiseen hurmioituneeseen tilaan, katsellessani kaluni menoa Hannan sisälle. Sisään, ulos, sisään, ulos. Aivan kuin jonkunlaista mantraa.

Paine alkoi lisääntyä, en pystynyt enää pidättämään. Kumarruin Hannan päälle tarttuen rinnoista kiinni, puristin itseni tiukasti häntä vastaan ja annoin syöksyjeni tulla vuolaana virtana. Sumeisiin aivoihini piirtyi kuva Hannan sormista, jotka puristivat valkoisina puolukka-ämpärin reunoja. Laukeamisen jälkeinen olo oli taivaallinen.

Olimme pitkään paikallaan, tai ainakin minusta tuntui siltä. Järkeni alkoi pikku hiljaa palata, tajusin nojaavani Hannaan ja pitäväni hänestä kiinni. Nainen ei liikkunut, ei sanonut mitään, ei tehnyt mitään, oli vain paikoillaan. Aloin vapista. Hanna ei anna tätä ikinä anteeksi!

Vetäydyin niin nopeasti, että hän kaatui selälleen. Tajusin, mitä olin juuri tehnyt. Pannut upeaa naista takaapäin, olinko aivan sekaisin! Kyllä! Olin sekaisin Hannasta! Hänen tuoksustaan, vartalostaan, rinnoistaan, pillustaan! Halusin sinne uudestaan!

Sitten katsoin naista maassa, enkä tiennyt mitä tehdä. Näin hänen epäuskoisen, tyrmistyneen katseen ja häpesin itseäni. Häpesin omaa kiihkoani, omaa käytöstäni.

"Anteeksi, Hanna, anteeksi! Mä olen pahoillani! Anteeksi, anteeksi, anteeksi", aloin hokea, pystymättä lopettamaan.

***

Hanna makasi selällään puolukkamättäissä, yrittäen tajuta mitä oli tapahtunut. Himot olivat hänelläkin heränneet, oli hänkin miettinyt metsässä rakastelua. Mutta ei hän olisi uskonut, että Sami näin kuumana kävisi. En ehtinyt tehdä mitään, en edes tajunnut miehen olevan takanani, kun jo tunsin kädet lanteillani ja kalun sisälläni. Miehen raivokas työntely ja lopulta laukeaminen tuntui hyvältä, vaikka en ehtinytkään oikein leikkiin mukaan.

Korviini kantautui hänen anteeksipyytelemisensä. Hengittelin rauhallisesti ja mietin mitä tehdä tai sanoa. Tilanne oli ollut sen verran yllättävä. Ajatukseni palasivat Samiin. Hän varmaan luuli, että olisin vihainen ja lähtisin pois. Nousin ylös ja kopaisin jalkoväliäni, tavaraa valui oikein kunnolla. Onneksi verkkareitteni taskussa oli paperia, sain pyyhittyä suurimman osan pois. Vedin verkkarit ylös ja käännyin samalla Samiin päin.

"Sulla sitten iski himo päälle?", kysyin rauhallisesti.

"Joo, en voinut itselleni mitään, sun muotos herättivät kovan halun. Mä oon ollut liian kauan ilman naista", mies sanoi vaisuna, kädet taskuissa, vilkaisten minua.

Menin Samin luo. "Olisit sä saanut multa ilman tuota rynnimistä, kyllä minuakin halutti. En mä ole vihainen, ajattelin vain meidän odottavan iltaa."

Sami henkäisi syvään ja halasi minua. "Kiitti, sä oot tosi kultainen. Mua hävettää oma käytökseni. Sä oot vaan niin upee ilmestys, että sekosin totaalisesti."

En voinut itselleni mitään, mutta Samin halaus tuntui tosi hyvältä. Miehen syli tuntui liian kiihottavalta, liian kuumalta. Tungin itseni kiinni häneen ja suutelin. Se ei jäänyt siihen, Samikin lähti leikkiin mukaan. Hampaat kalahti toisiinsa, kun suudelmamme muuttuivat yhä kiihkeämmiksi. Hänellä tuntui taas seisovan. Tuntui kuin sisälläni räjähtäisi, ellen tekisi jotain. Mieskin piti lujemmin kiinni. Teki todella tiukkaa irrottautua.

"Nyt täytyy ihan tosi lopettaa!", pystyin kiimoissani sanomaan.

"Hemmetin nainen", mieskin huohotti.

Vihdoin ja viimein pystyimme jatkamaan marjanpoimintaa, saimme ämpärit ja yhden muovikassillisen täyteen.

Otin Hannaa kädestä kiinni ja puristin. "Oot sää vaan pirun kiva likka", sanoin.

"No, nyt sää imartelet mua!", Hanna nauroi.

"Mennään saunan lämmitykseen ja ruoan laittoon." Onneksi olin siivonnut, ei tarvinnut hävetä nurkkiaan.

He lähtivät ajelemaan Samin talolle päin. Samilla oli hyvä olo, oli helppo olla Hannan kanssa. Hänellä oli tunne, että tästä tulisi pitkä suhde.

***

Hanna pesi itseään pesuhuoneen puolella, Samin mentyä jo saunan puolelle. Ajatukset olivat vielä metsässä. "Olipa se ryskettä, kerta se oli ensimmäinen meikäläiselle, kun pääsi nauttimaan syksyisestä luonnosta oikein kunnolla!", hän ajatteli huvittuneena. Huuhdeltuaan saippuat pois, oli mukava mennä lämmittelemään saunaan viileän syyspäivän jälkeen.

Sami kipusi lauteille. Vähän jännitti, kun saunaan tuli toinen ihminen, olin saunonut niin kauan yksin. Mikä onni, että tuli laitettua se ilmoitus, ajattelin mielessäni. En oikein vieläkään käsittänyt tuuriani, noin upean naisen kanssa tässä saunoisin ja viettäisin viikonloppua. Alkoi taas seistä, kun ajattelin metsänaintia, kiihkeitä tunnelmia sen jälkeen ja Hannan muotoja. Pääseeköhän sitä vielä tänään työntämään kalunsa pakaroitten väliin?

Heitin kuupallisen vettä kiukaalle, sihahti pehmeästi ja löylyn lämpö levisi ympäriinsä. Kyllä puusauna on paras!

Ovi kolahti. Hanna tuli saunaan, enkä tiennyt minne olisin silmäni laittanut. Teki mieli tarrata taas noista muhkeista rinnoista kiinni, mutta onneksi sain nyt hillittyä itseni. Hän kapusi ylös pitäen kaiteesta kiinni ja istui viereeni, nojaten seinään. Ei peitellyt itseään millään tavalla. Sen verran näin silmäkulmasta, että hänen karvansa olivat kullankeltaiset. Hän katsoi minua veikeän näköisenä.

"Saanko maistaa sua?"

"Saat."

Hanna kumartui syliini. Tunsin kuinka hänen kielensä hyväili terskaa joka puolelta. Käsi runkkasi vartta, aloitti suullaan seikkailunsa. Maisteli kalua. Hieroi kiveksiäni hellästi, hyväillen sormenpäillään. Nainen oli tehnyt tätä ennenkin, sen verran hyvältä se tuntui. Nojasin saunan seinään, suljin silmäni. Miten nautinnolliselta suihinotto tuntuikaan pitkästä aikaa!

Hannan suu ja kädet alkoivat tehdä liian hyvää, paikallaan olo oli vaikeaa, työntelin itseäni häntä kohden. En uskaltanut edes laittaa käsiäni hänen päänsä päälle. Avasin silmäni katsellen hänen kaunista olemustaan, se laukaisi tilanteen. Hanna taisi yllättyä, ei ehtinyt kaikkia niellä, norot valuivat suupielistä hänen noustessa ylös.

"Tuliko parempi olo?"

Sain nyökättyä ja kysyttyä, "saako sua halata?"

Hän ehti ensin. Tuli ämmämäinen olo, kun nojasin päätäni Hannan olkapäähän.

"Anteeksi vielä se metsäjuttu."

"Eikö se jo käsitelty?"

"Mua vaan hävettää vieläkin, olin tosi törkeä", yritin vielä selittää.

"Annetaan asian jo olla, nautitaan saunomisesta", Hanna hymähti.

Heittelimme löylyä ja olimme hiljaa. Hiki valui, oli hyvä olla.

Alkoi jo hämärtää, kun pääsimme keittiöön saakka. Olin ostanut ainekset lohilaatikkoon, sitä oli mukava tehdä yhdessä. Kun saimme sen uuniin, Hanna teki salaatin ja minä katoin pöydän. Tajusin sillä hetkellä, kuinka paljon olin kaivannut toista ihmistä vierelleni, yksinolo oli tuntunut musertavalta. Kaappasin Hannan syliini ja pidin hellästi kiinni. Housuissani alkoi taas tapahtua jotain. Hän tunsi sen, katsoi minua.

"Ehditäänkö ennen ruokaa?"

Muuta ei tarvittu, vein Hannan makuuhuoneeseen. En pystynyt pitämään käsiäni irti hänen rinnoistaan, ne mahtuivat juuri ja juuri kämmeniini. Vaatteet hävisivät ihmeellisesti päältämme, sänky kutsui piehtaroimaan. Kädet tekivät tutkimustyötään, suut tunnustelivat lämpimän ihon pehmeyttä. Hanna veti minua päälleen, mutta en halunnut vielä. Halusin ensin tehdä hyvää hänelle, korvausta metsän tapahtumista.

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun pitkästä aikaa pääsin nuolemaan naista, olin täysin hurmiossa, Hannan pillu oli niin kaunis. Näykin ja kiersin kielelläni joka kohtaa, tunsin kuinka sisältä tulvahti kosteutta, imin ja nuolin klitorista, joka oli kuin kaunis kukka. Hanna alkoi nytkähdellä kun osuin herkkään kohtaan. Jatkoin nuolemista, Hannan vapina lisääntyi, kunnes selkä kaarella hän voihki orgasmiaan ulos laueten niin rajusti, että jouduin puristamaan hänen ranteistaan, ettei olisi repinyt kaikkia hiuksia päästäni.

Tärinä jatkui vielä pitkään ja annoin hänen nauttia hetkestään. Himo tätä upeaa naista kohtaan tulvahti entistä voimakkaampana, halusin häntä niin kipeästi. Nousin polvilleni hänen reisiensä väliin ja sivelin hellästi hänen vartaloaan. Oli jotenkin niin uskomatonta, että sängyssäni oli tällainen nainen. Vedin häntä lähemmäksi ja suukottelin vatsaa, rintoja ja lopulta hänen kauniita kasvojaan. Suudelmat tuntuivat sielussa asti, sisälläni kihisi outo tunne. Olinko jo rakastumassa Hannaan?

Työnnyin hitaasti Hannan liukkaaseen ja kuumaan vakoon, halusin rakastella nyt ajan kanssa. Hannan kiihkeys ja halu tehdä myös minulle hyvää, teki tilanteesta vieläkin haluttavamman sekä myös vaikeamman. Tunsin hänen kätensä pakaroillani, veti minut tiiviisti syliinsä. Hannan lantio liikkui levottomasti ja hänen päänsä painui kaulaani vasten. Hengityksemme tiheni vääjäämättä, kun löysimme saman, keinuvan rytmin. Kauaa en sitä kestänyt, oli pakko hiljentää vauhtia sykkimisen takia. Herkkä vaihe meni ohi ja pystyin taas pitämään Hannaa hyvänä.

Tuntiessani Hannan orgasmin tulevan, en pystynyt enää pidättelemään omaanikaan. Nousin käsieni varaan ja työnsin raivoisasti, niin syvälle kuin mahdollista syöksyjeni alkaessa. Laukeaminen oli jotain, jollaista en ollut ennen kokenut. Aivan kuin olisin leijaillut jossain pilvissä. En tajunnut vähään aikaa mitään. Jossain vaiheessa kuulin Hannan äänen, hän sanoi jotakin.

"Ruoka palaa uuniin", hän ähki, yrittäen päästä pois.

Olin puristanut hänet lujasti syliini. En olisi halunnut päästää pois, mutta oli pakko. Sydän jyskytti, jalat tärisivät. Tällaista orkkua en ollut kokenut aikoihin, kalukin riippui kaikkensa antaneena.

Hanna tuli takaisin sänkyyn. "Ei ehtinyt palaa, sammutin uunin ja jätin sen vielä hautumaan. Otetaan hetken päästä se pois ja annetaan jäähtyä, niin maistuu paremmalta."

"Hyvä, vedetään sillä aikaa henkeä", vedin hänet kainalooni, "tuntuiko hyvältä?"

"Kyllähän se tuntui, kun ei ole muutamaan kuukauteen saanut", Hanna sanoi. Hän antoi pusun ja nauroi minulle, "sä oot vieläkin ihan sekaisin."

"Joo, sä tunnuit niin hyvältä, ihan hervottomat nuo jalat", sanoin jatkaen, "en olis uskonut, että tuollaisen naisen löydän, mä ihastuin suhun jo siellä kahvilassa."

Pääsimme vihdoin ylös sängystä, miten rakastelu veikin niin voimat? Oli työ saada vaatteita päälle. Ruokakin maistui paljon paremmalta toisen kanssa. Mulla oli pää pilvissä, nojasin vain kämmeniini ja tuijottelin Hannaa.

"Mikä sulle tuli?", hän kiusoitteli mua.

"On ollut pitkästä aikaa upee päivä, mä muistan tän ikuisesti", sanoin.

"Täytyy myöntää itsekin, että on ollut erilainen lauantai kuin yleensä. Jos en olis nähnyt sun ilmoitusta ja soittanut, niin olisin varmaan ollut vain kotona, katellut telkkaria ja syönyt sipsejä", Hanna totesi.

Herkistyin, sain vain sanottua, "hyvä, kun soitit." Meni hetki, ennen kuin sain itseni koottua.

"Mennäänkö olkkariin?", laitoin musiikkia soimaan ja vedin Hannan lähelleni. "Tykkäisit sä asua täällä?"

"Ei hassumpi paikka, saa täällä ainakin olla ihan rauhassa, Teisko on ihan kaunista seutua", sanoin.

Istuimme vielä pitkään jutellen ja nauttien toistemme seurasta.

"Mennäänkö jo nukkumaan? Väsyttää, on ollut pitkä päivä", kuulin Hannan sanovan.

"Mennään vaan."

Hanna tuntui niin lämpöiseltä hänen sylissä, Sami ajatteli vielä ennen nukahtamistaan.

***

Heräsin aamulla ennen Samia, kesti vähän aikaa tajuta missä olin. Pissatti, oli noustava ylös. Vedin vaatteita päälle, ajattelin samalla laittaa kahvia tulemaan. Mietin eilistä päivää, kuinka paljon oli tapahtunut. Yllättävä kysymys asumisesta täällä, aivan kuin hän olisi halunnut minut jo tänne asumaan. Mies tuntui ihan mukavalta, sellaiselta jollaista olinkin ajatellut. Halusin kuitenkin tutustua kunnolla, ennen kuin tekisin mitään isoja päätöksiä seurustelusta tai yhteenmuuttamisesta.

Heräsin tyhjään sänkyyn. Missä Hanna oli? Keittiöstä kuului astioiden kalinaa, huokaisin. Hän ei ollutkaan säikähtänyt eilistä hyökkäystäni siellä metsässä ja lähtenyt pois. Harmitti vieläkin, mutta en voinut itselleni mitään. Kukaan toinen nainen ei ollut saanut minua niin kovaan kiihkoon kuin Hanna, kai siinä oli sitä kemiaa. Tuntui hänkin pitävän minusta, halaukseeni vastasi sen verran innokkaasti. Nousin ja puin päälleni.

Kahvi oli tippunut ja aloin kattaa pöytää, kun havahduin Samin tuloon selkäni taakse.

"Huomenta. Heräsin tyhjään sänkyyn ja luulin, että olit lähtenyt", hän halasi ja suuteli niskaani.

"Huomenta. Teki aamiaista mieli, oli jo vähän nälkä."

"Kiva kun laitoit."

Aamiaisella juttelimme elämästä ja ihmissuhteista, kuinka vaikeita ne välillä olivat.

Hanna kertoi vaikeuksistaan solmia kestäviä suhteita. Pelkäsi, ettei pystyisi olemaan kanssani. Pelkäsi, että kyllästyisi minuun. Pelkäsi, että minä kyllästyisin häneen. Pettymyksiä oli ollut liikaa. Ne olivat tehneet araksi, ei päästänyt ketään liian lähelle. Jossain vaiheessa tuli stoppi päälle, varsinkin silloin kun toinen alkoi ehdotella enemmän. Tuli paniikki päälle. Äkkiä pois.

Kuuntelin Hannaa ja ymmärsin hänen tuntemuksiaan. Olin itsekin paininut samojen asioitten kanssa. Kerroin naisista elämässäni, niitä oli ollut. Suurin osa kertapanoja, joukkoon mahtui yksi pitkäaikainen suhde. Naisen ehdottaessa yhteenasumista ja lapsia sekä muuttamista kaupunkiin, vedin jarrut pohjaan. Osittain oma syy, kun olin yksin. Mutta miksi pitäisi olla jonkun ihmisen kanssa, joka ei tuntunut oikealta? Siinä vain tuhlaisi molempien elämiä.

Hanna katsoi vähän arasti minua, "mitä sinä tuumit ajatuksistani ja vaikeuksistani seurustella?"

Kerroin rehellisesti haluavani tutustua häneen ja toivovani pitkää suhdetta.

"Edetään pikkuhiljaa ja katsellaan rauhassa asioita. Ollaan mahdollisimman paljon yhdessä. Riidellään ja rakastellaan, niin ja puhutaan asiat heti selviksi", totesin vielä lopuksi.

Helpottunut hymy levisi Hannan huulille. Hän tuli syliini istumaan, olimme vain hiljaa sylikkäin. En voinut kehoni reagoimiselle mitään, naisesta huokuva lämpö ja ihon tuoksu sai haluamaan toista.

Nainen katsahti minuun. Hymyili. "Tiedätkö mitä? Meillä jäi aamiainen vähän kesken."

"Jäikö?", en heti ymmärtänyt.

"No, jäi. Jälkiruoka."

Arvostele Novelli:

Arviot 4.6 / 5. Arvostelijoita 34

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
6 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Trickster
10 päivää sitten

Hyvä novelli. Kielioppivirheitä oli paljon vähemmän kuin aikaisemmin, joten kannattaa selvästi vain jatkaa kirjoittamista 🙂 Seksiäkin oli enemmän, ja kuvailu oli tarkempaa, joten siinäkin suhteessa tämä oli onnistunut teos.

Tarinan heikkous oli se, että tarinan kertoja vaihteli aika tiuhaan, minkä vuoksi ei aina ollut ihan selvää, kuka puhui. Ymmärrän, että haluat saada molemmat näkökulmat mukaan, mutta minusta kaksi minä-kertojaa on yhteen novelliin liikaa. Niitä toisen osapuolen tuntemuksia voi kyllä kuvata käyttämällä esimerkiksi yksikön kolmatta persoonaa tai vain nimeä.

Joka tapauksessa hieno teksti!

Tapsa
10 päivää sitten

Ihana novelli, sai tunteet mukaan.

Maanantai
9 päivää sitten

Sehän oli oikein mukava novelli.
En kyllä ihan tiedä kuka suhtautuu raiskaukseen noin ymmärtäväisesti, mutta fiktiossa kaikki on mahdollista.
Kuten Trickster sanoi, välillä lukija putoaa kärryiltä siinä, kenen näkökulmassa mennään. Uuden näkökulman alussa olevan kertojan lauseen olisit voinut erottaa aina eri kappaleeseen ja vaikka kursivoida. Kertojaääni vähän vielä sekoitti lukemista.
Sillä lailla mukavan realistista etteivät he olleet heti sitä mieltä että tässä on sydämeni valittu, vaan tulevaisuus jäi vähän epävarmaksi. Ylipäätään tässä oli elämään kuuluvia, ei niin juonellisia mietintöjä, romaanin aineksia mutta toimivat tässä ihan hyvin.
Hannan ääntä oli lopulta novellissa aika paljon vähemmän kuin Samin.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suositeltuja Novelleja

Kutsumaton Vieras III
23 elokuun, 2021
Näkökulma: Nainen
Kategoriat: Aikuisten Kesken ,
Kolmenkimppa, Parinvaihto
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pornopaja III
5 joulukuun, 2020
Näkökulma: Mies
Kategoriat: Vanhempi Nainen,
Varattu Nainen, Nuori Mies
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Korona Ajan Sessiossa
19 huhtikuun, 2021
Näkökulma: Mies
Kategoriat: Bondage,
Valtiatar, Alistaminen
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tuplavarvi Takaa
5 maaliskuun, 2021
Näkökulma: Mies
Kategoriat: Nuori Mies,
Suuri Ikäero, Vanhempi Nainen
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1 61
Seksinovellit.org © Copyright 2020, All Rights Reserved.
chevron-downcrossmenu