Naisvankilassa

10/05/2022 | Kirjoittaja: Runggari |
8 min
Kertoja: Mies | Nuori Nainen Nuori MiesTyöpaikka
4.2
(25)
Jos sä kutsut mut tänä iltana kuulusteluhuoneeseen, sä saat tehä mulla ihan mitä sä haluat.

Kirjoittajan huomautus: en tiedä ollenkaan, miltä suomalaisten vankiloiden arki oikeasti näyttää, joten monet yksityiskohdat ovat varmasti pielessä 🙂

Korkeat piikkilankapäällysteiset metalliaidat sulkeutuivat takanani metallin kolahduksen seuraamana. Vankilan porteista ensikertaa kulkeminen oli tosiaankin vaikuttava kokemus. Vartiotornien ja niissä seisovien totisten vartijoiden jälkeen seuraavaksi silmääni osui pihalla tupakoivat naisvangit, jotka olivat pukeutuneet tummiin yhtäläisiin asuihin. Toivottavasti en itse ikinä joutuisi seisomaan aidan sillä puolen.

“Kato Antti, morjesta”, minua lähestyvä kaverini Marko sanoi pirteästi kuten aina, “viedään sut suoraan pomon puheille nii saadaan sulle koulutus heti käyntiin.”
Olin pyytänyt Markon olevan portin takana vastassa ensimmäisenä päivänäni, sillä hän minut loppujen lopuksi oli naisvankilaan kesätöihin suostutellut.
“Joo se olis kiva”, vastasin hieman epävarmasti ja lähdin hänen mukaansa.

Tie vankilan johtajan toimistoon kulki vankilan läpi, ja pääsin näkemään käytännössä miltä näytti olla kiven sisässä: loppujen lopuksi aika normaalin näköisiä huoneita ja käytäviä, vähän kuin leirikeskuksessa, paitsi, että mukaan oli ripoteltu pleksiseiniä, kaltereita ja vartioita valvontakopeissaan.
“Ei näytä ihan samalta kuin jenkkileffoissa”, sanoin ja Marko naurahti:
“Joo täällä asiat hoidetaan ehkä vähän inhimillisemmin.”

Saavuimme kävelysiltojen ja mutkittelevien käytävien kaartelun jälkeen vankilan johtajan toimistoon ja vastassa oli keski-ikäinen kalju mies.
“Sä taidat olla se uusi tulokas, tervetuloa” hän sanoi asiallisesti. Hän esitteli ensin ylpeänä naisvankilan historiaa ja toimintamalleja, sitten hän jatkoi koulutusohjelman selventämisellä ja minulle selvisi, että kyseessä olisi viikko palkallista koulutusta.

Koulutusviikko meni nopeasti ja viihdyin uusien työkaverieni kanssa. Viikon aikana uusien vankien saapuessa minulle selvisi myös vartijaporukan yhteinen peli: aina uusien vankien saapuessa lyötiin vetoa, mistä heidät oli tuomittu. Onnistuin jopa voittamaan aivan ensimmäisen vedonlyötini, kun arvasin iäkkään bisnesnaisen jääneen nalkkiin kavalluksesta. Näin voitin osan kovien vartijakundien kunnioituksesta heti kättelyssä. Hymy ei kuitenkaan ollut enää niin herkässä, kun selvisi, että seuraava nainen oli jäänyt kiinni lapsensa murhaamisesta.

Pelin avulla pääsin myös selville melko nopeasti, mitä tuomioita kukin vanki istui, ja näin opin tunnistamaan heidät toisistaan. Työnteon kiireessä naisia oli kuitenkin vaikea aina hahmottaa yksilöinä varsinkin, kun heillä kaikilla oli samat vaatteet päällä. Erotin kuitenkin joka kerta hymyilevän ja pirteän Jennin, joka oli tuomittu vuosi sitten kahden vuoden vankeuteen törkeästä rattijuopumuksesta. Hän oli kuulemma melkein tappanut miehen ajaessaan tämän yli humalassa ja siksi saanut niin nuorella iällä kovan tuomion. Itse olin kuitenkin vasta 23, enkä uskonut Jennin edes olevan minua vanhempi.

Jenni muutenkin hämmensi minua monella tavalla: miten kukaan jaksoi olla päivästä toiseen niin aurinkoinen vietettyään vuoden vankilassa? En myöskään pystynyt melkein uskoa, miten niin viattoman oloinen tyttö oli melkein tappanut jonkun.

Emme vanginvartijoina tietenkään mukavia lörpötellyt vangeille, mutta joka kerta, kun annoin hänelle jotain käskyjä tai ohjeita, hän otti ne hymysuin vastaan ja vaihdoimme katseita aina silloin tällöin. Vankilan mitäänsanomattomista vaatteista huolimatta olin myös huomannut varsin pian Jennin olevan todella kaunis. Hän siroja kasvojansa täydensi terävä leukalinja ja kiharat vaaleat hiukset. Hän oli myös varsin pienikokoinen ja hoikka, mutta jos oli tarpeeksi onnekas nähdä hänet urheiluvaatteissa vankilan kuntosalilla, ei jäänyt epäselväksi, että muotoja hänellä siitä huolimatta riitti. Takahuoneessa monet heittivät aika härskejä juttuja hänestä, mutta itse en kuitenkaan viitsinyt noihin juttuihin mukaan lähteä. Usein kuitenkin kirosin itseäni siitä, että kiimasin vankilassa olevan naisen perään, mutta uskottelin itselleni, että kai sitä aina saa vähän fantasioida.

Olin ollut jo lähes kuukauden töissä, kun minut uskottiin ensi kertaa kuuluisaan sunnuntain iltavuoroon, jolloin paikalla oli vähiten työntekijöitä ja sitä kautta myös eniten vastuuta. Paikalla ei ollutkaan minun ja Markon lisäksi kuin yksi vartija, ja vankilan johtaja oli lähtenyt jo aikoja sitten kotiin.

Haukottelin ja katsoin kelloani. Se näytti lähes kymmentä ja vankien kuntosalivuoro oli kohta päättymässä. Kun ei siellä kerta ketään ollut, aioin sulkea kuntosalin hieman aikaisemmin. Kuitenkin ennen kuin ehdin nousta tuolistani, Jenni käveli saliin sisään tiukat urheiluvarusteet päällä ja keskeytti aikeeni. Hymyilin hänelle lyhyesti ja hän vastasi hymyyni ja iski minulle silmää. Sen jälkeen hän käveli kyykkytelineen luo, nosti tangon olkapäilleen ja käveli salin poikki suoraa valvontakoppini eteen tekemään kyykkyjä pyllistäen suoraan minua kohti, joten pääsin aitiopaikalta pleksiseinän takaa seuraamaan, miten kiinteät pakaralihakset supistuivat kyykkyjen tahdissa. Tämä yllättävä ja epätodellisen tuntuinen tilanne sai yhtäkkiä housuni tuntumaan todella ahtailta. Kyykkyjen jälkeen Jenni kääntyi ympäri tekemään tangolla maastavetoja kumartaen joka kerta syvään antaen minulle täydellisen näkökulman hänen kokoonsa nähden yllättävän suureen rintavakoonsa samalla vilkuillen minua. Minä meni tilanteesta täysin hämilleni enkä voinut muuta kuin muna pystyssä katsella tätä näytöstä.

Maastavetojen jälkeen Jenni tiputti tangon maahan ja käveli vartiokopin luokse kuiskaten hennolla äänellä puhereijän läpi:
“Mä oon ollut täällä vuoden pelkästään tytöt seuranani. Jos sä kutsut mut tänä iltana kuulusteluhuoneeseen, sä saat tehä mulla ihan mitä sä haluat. Mä tiiän, ettei täällä sunnuntai iltana ole pomoa paikalla.”
Sen sanottuaan Jenni kääntyi ympäri ja lähti lanteitaan heiluttaen kävelemään ulos kuntosalilta. Ja minä jäin istumaan penkkiin sydän pompottaen.

Hetken emmin, mitä tehdä. Oliko tämä joku yritys varastaa avaimeni ja paeta? Miksi hän niin tekisi, kun on selvinnyt jo yli puoliväliin tuomiostaa? Ja se oli muutenkin mahdotonta kuulusteluhuoneessa, sillä sen pystyi avata vain huoneen ulkopuolinen vartija. Siksikö hän halusi nimenomaan sinne, että voisi osoittaa olevansa vilpitön? Kuitenkin, kun havahduin jälleen housuissani olevaan ahtaaseen tilanteeseen, tiesin, että vaihtoehtoja oli tasan yksi. Enää pitäisi vain ylipuhua Marko.

“En tiiä onko tää kovin hyvä idea, voit saada potkut”, Marko vastasi totisesti esitettyäni asian ja huokaisi, “no ei se kuuleman mukaan olisi ensimmäinen kerta, kun joku olisi hommissa kuulusteluhuoneessa. Koputa sitten oveen, kun olet valmis, niin tiedän päästää teidät pois ja laittaa kameran takaisin päälle”.
“Kiitti Marko, sä oot niin hyvä äijä”, vastasin kiitollisena ja taputin hyvää ystävää olkapäälle. Vastaukseksi sain naurahduksen ja pään pudistelun.

Ja niin löysin itseni käsiraudat kädessä koputtamassa Jennin sellin oveen.
“Neiti Luhta, mun pitäisi kysyä teiltä pari kysymystä kuulusteluhuoneessa”, sanoin yrittäen kuulostaa viralliselta Jennin avatessa oven. Hän näytti syötävän hyvältä jopa tylsissä vankilavaatteissaan.
“Ai minä vai? Oonks mä ollu tuhma?” Jenni sanoi vietellen, kun laitoin kädet hänen selkänsä takana rautoihin ja hetken mietin, miltä tämä näyttäisi valvontakameroissa.
Saattaessani Jenniä vankilan läpi tunsin, kuinka Jenni painautui aivan minua vasten ja kävelyn tahdissa keinuvat pakarat hinkkasivat etumustani joka askeleelta. Ilmassa oleva molemminpuolinen himo oli käsinkosketeltavaa, enkä enää pahemmin välittänyt valvontakameroista.

Saavuimme mielihaluja täynnä olleen kävelymatkan jälkeen kuulusteluhuoneelle ja minä lähes riuhtaisin oven auki ja ohjasin Jennin sisään. Ovi ei ollut vielä edes ehtinyt kokonaan sulkeutua perässämme, kun tunsin jo Jennin huulet omiani vasten. Tytön himo ei selvästi ollut jäänyt käytävään. Vastasin ahnaasti suudelmaan ja aloin hipelöidä käsilläni tytön selkää. Käteni kuitenkin törmäsivät nopeasti hänen käsiinsä ja tajusin hänen olevan vielä käsiraudoissa. Näppärästi suudelman lomasta otin avaimen taskustani ja avasin tytön raudat. Niiden tippuessa maahan pienikokoinen tyttö irtautui suudelmasta ja painoi minut seinää vasten. Hetken luulin hänen oikeasti käyvän kimppuuni. Pelkoni kuitenkin hälveni saman tien, kun Jenni suuteli minua jälleen himokkaasti ja minä siirsin käteni hänen takamukselleen. Se oli juuri niin kiinteä, kuin miltä se näytti, ja olin taivaassa sitä puristelessani.

Halukkaan suudelman jatkuessa aloin hitaasti työntämään Jenniä eteenpäin ja lopulta kaadoin hänet selälleen huoneen ainoalle huonekalulle: puiselle pöydälle. Tämän jälkeen hyppäsin itsekin pöydän päälle miettimättä sekuntiakaan, kestäisikö se vai ei. Suutelin Jenniä uudestaan ja aloin riisumaan häneltä paitaa pois. Paitaa seurasivat nopeasti
housut ja pian edessäni makasi blondi kaunotar pelkillä seksikkäillä punaisilla alusvaatteilla, jotka korostivat ihanasti hänen muodokkaita rintojaan ja leveää lantiotaan.
“Oon säästäny näitä sua varten”, Jenni sanoi viettelevästi ja hymyili kainosti.
Imiessä sisään tätä jumalaista näkyä revin itseltänikin päällysvaatteet pois. Pelkissä boksereissa olin käymässä jälleen Jennin päälle pöydälle, kun Jenni keskeytti minut:
“Pliis ota noikin pois, en oo nähy kyrpää niin pitkään aikaan.”
Tein työtä käskettyä ja kulli ponnahti vieterin lailla ylös bokserien lentäessä lattialle muiden vaatteiden seuraksi.
“Ahhh”, kuulin Jennin voihkaisevan kiimaisesti nähdessään miehuuteni ja jotenkin onnistuin kovettumaan entistäkin enemmän.

Hyppäsin jälleen Jennin päälle ja hän otti heti tiukan otteeen kalustani ja alkoi tunnustella sitä, ikään kuin muistellakseen, miltä sellainen tuntui. Itse päätin, että nyt oli aika Jennin alusvaatteillekkin mennä, kuinka seksikkäät sitten olivatkin. Rintaliivien alta paljastuivat keskikokoiset ja kiinteät rinnat, joiden päässä nännit seisoivat valmiiksi uhmakkaasti pystyssä. Pikkuhousujen alta taas paljastui täysin posliiniksi ajettu alapää.
“Sekin on sua varten”, Jenni hymyili himokkaasti ja hieroi silkkisen pehmeää ihoa vaginansa yläpuolella.
“Uskomaton nainen”, lipsautin vahingossa ääneen ja hieman nolostuin, mutta Jenni näytti vain hymyilevän.

Hetken vaan nautittuani tuosta näystä sukelsin kieli edellä Jennin jalkojen väliin ja otin kiimoissani saman tien klitoriksen käsittelyyn, josta Jennin vartalo heti värähti.
“Tuntuu hyvältä, mutta mä haluan sut vaan mahdollisimman nopee mun sisään”, Jenni sai lausuttua voihkintansa lomasta, “Kyllä vankilan tytötkin pillua osaa nuolla”, Jenni lisäsi ja iski silmää.
Kuvitelma naisvangeista tuottamassa sellissä toisilleen mielihyvää sai minut entistäkin kiimaisemmaksi, jos se nyt oli enää mahdollista, ja meinasin kiimoissani kokonaan unohtaa kortsun lattialla lojuvien housujen taskusta.

Kortsupaketin avaaminen ja sen paikoille laittaminen tuntuivat elämäni pisimmältä puoliminuuttiselta, kun kuvankaunis treenattu blondimimmi makasi edessäni jalat levällään valmiina ottamaan minut sisäänsä. Lopulta sain sählättyä kumin paikoilleen ja ilman turhaa kiusoittelua asettelin itseni Jennin alapään huulille ja työnnyin rauhallisesti kokonaan sisään. Vaginan syleilyn tiukkuus, märkyys ja lämpö olivat selviä kuminkin läpi ja hetken pelkäsin tulevani siihen paikkaan.
“Mmmm, vihdoinkin”, Jenni ähkäisi kiimaisesti saadessaan munaa ensi kertaa päälle vuoteen.
Aloitin rauhallisen työntelyn ähkien joka työnöllä Jennin voihkinnan tahdissa. Jenni makasi pöydällä selällään rinnat rytmikkäästi hyllyen, kun taas minä seisoin pöydän laidalla. Pöytä oli juuri sopivan korkuinen, että yhtymäasento oli lähes täydellinen ja tunsin hinkkaavani Jennin sisäseinämän kuuluisaa G-pistettä.

Hetken himokkaan työntelyn jälkeen Jenni äkillisesti nousi seisomaan pöydältä ja alkoi suudella minua. Lyhyen kielten leikittelyn jälkeen hän tönäisi minut varsin rajusti taaksepäin ja tömähdin takaseinään aikamoisen kolahduksen seuraamana. Hän taas vaan jatkoi päättäväistä kävelyään ja hetkeen en taaskaan ollut varma, käykö hän kimppuni vai oliko hänen silmiensä kiilto vain eläimellistä himoa. Asia selvisi, kun hän kietoi toisen jalkani tiukasti selkäni taakse ottaen siitä tukea, noustessa varpaittensa varaan ja alkaen työntää lantiollaan minua jälleen sisäänsä. Hetkellisen dominanssin lisäksi minua kiihotti lähes luonnottoman tuntuinen asento, jonka Jenni oli edessäni ottanut. Hän ikään kuin ratsasti minua sivusuunnassa. Olin varma, että hänen on täytyy olla jonkin näköinen voimistelija pystyessään moiseen.

Nylkyttäessään lantiollaan kyrpääni kovaan tahtiin Jenni veti kasvojani käsillään alaspäin aivan hänen lähelleen ja alkoi suutelemaan minua taas ahnaasti. Hetken suudeltuamme Jennin takajalka alkoi ehkä väsyä, koska kesken suudelman hän yhtäkkiä hyppäsi syliini ilman minkäänlaista varoitusta. Onneksi Jenni oli pienikokoinen eikä minulla ollut vaikeuksia ottaa häntä kiinni. Jennin ollessani sylissäni tahdin määrääminen jäi taas minun vastuulleni. Hidastutin sitä hieman, mutta yritin pompittaa Jenniä ylös alas koko varteni matkalta, niin että tömähdin mahdollisimman syvälle häneen litisevän ääneen kera. Jenni selvästi myös nautti tästä ja alkoi kiihoittavasti nuolemaan kaulaani.

Vaikka kuinka paljon rakastinkin pitää Jenniä sylissäni, käteni alkoivat pikkuhiljaa väsymään, joten päätin, että nyt oli taas minun vuoroni määrätä asento. Joten laskin Jennin sylistäni ja käänsin hänet nopealla liikkeellä ympäri asettaen hänen yläkroppansa pöytää vasten vatsalleen jalkojen tulessa sen reunan yli. Tässä asennossa pyöreä peppu oli täydellisesti minulle pystyssä, enkä voinut vastustaa näkyä, joten työnnyin häneen kerralla takaapäin. Tiesin loppuni olevan lähellä, joten aloitin rytmikkään työntelyn ja kuulin, kuinka lantiot hakkasivat toisiaan vasten päästäen lätkähdyksen joka työnnöllä. Tartuin molemmilla käsilläni noista kiinteistä pakaroista kiinni ja aloin tunnustelemaan niitä kiihdyttäessäni tahtia koko ajan. Silmissäni alkoi sumeta ja hetken ajan maailmassa ei ollut mitään muuta kuin minä, tuo pyöreä peppu ja kyrpääni puristava pillu. Samalla tunsin sperman lähtevän liikkeelle ja hetkeä myöhemmin kortsun täyttyvän. Jouduin ottamaan pöydän reunasta tukea, mutta ponnisteluin onnistuin pysymään jaloillani. Lopulta lähes rojahdin Jennin selän päälle.

“Hei ois ihan kiva saada henkeä täällä”, minut havahdutti altani kuuluva hengästynyt ääni ja noustessani hoiperrellen pystyyn Jenni kääntyi katsomaan minua hymyilevin kasvoin.
“Sori, veit kirjaimellisesti multa jalat alta”, sanoin hengästyneisyyteni lomasta ja Jenni naurahti.
Sitten hän otti askeleen luokseni, painautui minua vasten ja suuteli minua rauhallisesti.
“Kiitos, mä oon nii tarvinnu tätä”, hän sanoi hellästi.
“Joo ei mitään”, sanoin takerrellen epäonnistuessani löytää sanoja kuvailemaan, kuinka ihanaa se oli minusta ollut.

Hetken tuijotimme toisiamme silmiin tuntiessani Jennin ihon hohkaavan lämmön hänen painautuessa aivan minuun kiinni. Hetki jotenkin onnistui olemaan koko illan taianomaisin. Olisin voinut seistä siinä vaikka ikuisuuden, mutta Jenni rikkoi hiljaisuuden:
“Meidän varmaan pitäisi pukea päälle, tämä alkaa olla ehkä pikkuhiljaa vähän epäilyttävää.”
Mutisin olevani samaa mieltä ja aloimme etsiä omia vaatteitamme lattialla olevasta kasasta.
Saimme lopulta puettua päällemme ja painoin oven kahvaa. Vasta sen ollessa sisältäpäin lukittu tajusin, että mehän olimme vankilassa ja Jennille pitäisi varmaan laittaa taskussani olevat käsiraudat takaisin päälle.
“Nämä taisivat melkein unohtua”, hymähdin, kun laitoin Jennin kädet hänen selkänsä taakse lukkoon.
“Sen siitä saa, kun tekee nuorena tyhmiä asioita”, Jenni sanoi ja katsoi minua hieman haikeasti.
En oikein tiennyt, mitä sanoa, mutta tunsin tosi kovaa sääliä Jenniä kohtaan. Se ei varmaan ollut ideaalia, koska hän oli vanki ja minä vanginvartija, mutta toisaalta tässä vaiheessa peli oli varmasti menetetty minkään ammattimaisuuden kannalta.

“Marko päästä meidät ulos täältä”, sanoin oven vieressä olevaan mikkiin painaessani sen napista päälle ja hetken kuluttua summerin äänen saattelemana ovi avautui.
Rauhallisesti aloin taluttaa Jenniä vankilan halki ja oli hyvin vaikea hillitä itsensä ja olla silittämättä tämän hiuksia tai puristamatta tämän pyllyä. Miten hän saattoikin olla niin viehättävä noissakin vaatteissa?

Saavuimme Jennin sellin ovelle ja avasin oven sekä Jennin käsiraudat. Kiitokseksi hän nojautui minua vasten ja kuiskasi korvaani:
“Sama paikka, sama aika, tasan viikon päästä”.
Sitten hän pussasi minua nopeasti poskelle ja kääntyi selliinsä vetäen oven kiinni. Minä jäin seisomaan paikoilleni miettien, kuinka typerää ja vastuutonta tämä loppujen lopuksi oli. Mutta kuinka paljon sitä halusinkaan.

Katso kaikki kirjoittajan Runggari novellit.

Arvostele Novelli:

Arviot 4.2 / 5. Arvostelijoita 25

3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
Seksinovellit.org © Copyright 2022, All Rights Reserved. 
crossmenu